*Etusivu *Galleria, kuvia ja videoita *Storbåt AURA, rakentaminen *Talonpoikaisvene, tarinoita *Yhdistys *Yhteystietoja
Talonpoikaisvene, tarinoita » Veneenveistäjä Erik Rosenberg


Veneenveistäjä Erik Rosenberg
1 Perinnevene osana Turun jokimaisemaa
2 Sami Uotinen: Storbåt Tacksamheten
3 Markku Jussila: Isovene Kuin Meri
4 Harro Koskinen: Verkkovene Boijan
5 Teemu Kouri: luotsivene Sjögren
6 Vierailu Marko Nikulan veistämöllä
7 Vieraily Sigynin korjaustelakalla
8 Salonkivene Airawata
9 Esa Urhonen: Porkarpaat ja kalakauppa
10 Bosse Mellberg: Kalastusleiritietoa k
11 Pekka Spinkkilä: Merirakentaminen
12 Framtiden - puuttuva lenkki
***ERIK ROSENBERGIN TARINA***

Storbåt Auran runko on tarkka kopio Erik Rosenbergin vuonna 1921 veistämästä isoveneestä. Tässä taustatietoja veneemme esikuvan veistäjästä:

Erik Rosenberg syntyi 1865 Houtskarissä, Nåtön saarella, Kihdin itälaidalla. Hänen isänsä oli kotoisin Sottungasta ja elätti itsensä välittämällä kalaa Ruotsiin ja tekemällä veneitä: hän oli veistänyt ensimmäisen ruuhensa viisitoistavuotiaana. Nuorena miehenä Erikin isä päätyi eräällä matkallaan myöhään syksyllä Nåtöseen ja jäi koko talveksi saareen vangiksi varhaisen jäiden tulon vuoksi. Saarella asui niin monen saaristolaisnaisen tavoin jo nuorena leskeksi jäänyt tuleva Erikin äiti. Pitkä talvi teki tehtävänsä ja niinpä keväällä Erikin isä ja hänen vastavihitty vaimonsa asettuivat Nåtöseen. Isä hyödynsi Sottungasta mukanaan tuomaa veneentekotaitoaan: kalanvälityksen ja -kuljetuksen lisäksi hän veisti erityisesti suuria kuljetusveneitä mm. kustavilaisille tilaajille. Näiden veneiden piirteitä lienee havaittavissa myös Storbåt Auran muodoissa, sillä veneentekoon liittyvä suvun perimätieto siirtyi Rosenbergeilla isältä pojalle.

Siksi olikin luontevaa, että Erik päätyi vartuttuaan päätoimiseksi veneiden veistäjäksi. Hän veisti, kuten muutkin aikalaisensa, ilman mallikaaria, perinteen ja käytettävissä olevan puutavaran laadun ohjaamana tilaajan toivomia veneitä. Yleisin venetyyppi oli noin 24-jalkainen talonpoikaisvene, joita edelleen voi nähdä verkkoveneeksi (skötbåt) kutsuttuna talonpoikaispurjehduskilpailuissa ja jota perinnettä myös monet uudet talonpoikaisveneet noudattavat. Veneet olivat kaikki yksilöitä ja kootkin vaihtelivat tilaajien tarpeiden mukaan. Erik oli tuottelias veistäjä, omien sanojensa mukaan hän väsyi laskemiseen tehtyään neljännensadan veneensä. Siksi perheen ei tarvinnut harjoittaa muita saariston elinkeinoja kuin kotitarpeiksi.

Erik hankki 1915 omistukseensa Nåtöstä jonkun matkaa kaakkoon olevan Södön saaren vaimonsa vastusteluista huolimatta, sillä tämän mukaan se oli sellaista erämaata ”ettei käärmekään pääse siellä eteenpäin”. He luopuivat kodistaan Nåtössä ja muutivat Södölle kolmen lapsensa kanssa pari vuotta myöhemmin. Sen pihapiiristä tuli lukemattomien saariston käyttöveneiden syntypaikka, sillä Erik ei joidenkin vanhempien veistäjien tavoin kiertänyt talosta taloon veneitä tekemässä, vaan hän valmisti ne omassa pihassaan, toki ulkona ja säiden armoilla kuten muutkin. Työkalujen säilyttämistä varten hänellä oli vanha kirstu: siihen aikaan ei saaristossa veneveistämöön kaksisia puitteita tarvittu. Todennäköisesti tässä pihapiirissä valmistui Erik Rosenbergin veistämänä Storbåt Auran esikuvana olleen isoveneen runko vuonna 1921. Tuolloin elettiin saariston käyttöveneiden osalta taitekohtaa, toisaalta valmistettiin viimeisiä perinteisiä vain purjehdittavaksi ja soudettavaksi tarkoitettuja talonpoikaisveneitä ja toisaalta tehtiin uusia malleja, joissa moottoreiden edellyttämät muutokset oli otettu huomioon. Storbåt Aura edustaakin isoveneiden vuosisataisen historian viimeisiä hetkiä, sen jälkeen muut venetyypit korvasivat ne saariston kuljetustarpeiden tyydyttämisessä.

Viime vuosisadan alkupuolella saaristossa oli useita höyrysahoja, joissa Erikin saattoi sahauttaa venelautansa; toki nähtyään sitä ennen vaivaa erityisesti käyrien runkojen löytämiseen: ilman käyriä lautoja ei esimerkiksi Storbåt Auran kaltaista vain kahdeksalla lautaparilla tehtyä venettä ole mahdollista rakentaa. Veistokaarien kiinnittämistä lukuun ottamatta Erik luopui jo varhain puunaulojen käytöstä ja siirtyi kuparinauloilla niittaamiseen. Sodan aikana niistä tuli kuitenkin pulaa ja hän siirtyi ns. ruotsalaisten laivanaulojen käyttöön, jotka osoittautuivatkin hyviksi sekä muodoltaan että laadultaan. Lopulta oli jonkin aikaa vielä pakko käyttää kotimaisia laivanauloja, jotka sekä muodoltaan että ennen kaikkea kuumasinkityksen osalta osoittautuivat huonoiksi: naulaa kotkattaessa sinkitys murtui ja niinpä veneistä ei tältä osin tullut pitkäikäisiä. Erik jatkoi veneiden tekoa jonkin aikaa vielä sodan jälkeenkin ja kuoli korkeassa iässä 1950-luvun puolessa välissä.

Erikin vaatimatonta ulkoilmaveistämöä ei enää ole näkyvissä, mutta hänen rakentamansa pihapiiri rakennuksineen on edelleen olemassa Södön saarella.

Tarinan on laatinut Juha Herranen heinäkuussa 2015 Södössä Erikin pojanpojan Åke Rosenbergin kanssa käydyn keskustelun pohjalta.


© Turunmaan perinneveneyhdistys r.y. 2003-2017
Kummeli Group Oy