Veneen kylkilaudoitusta varten tarvittavan mäntytukin tuli olla riittävän paksua ikihonkaa, jotta leveät yli 30 cm:n levyiset ja kaarevat laudat saataisiin tehtyä mahdollisimman vähin jatkoksin (vielä niin, että varsinkin ylimpien lautojen kaarevuus olisi jo tukin muodossa). Lisätoiveena oli vielä vähäoksaisuus. Parhaimmat laudat saadaan tukin keskikohdan molemmilta puolilta niin, että laudassa ei ole sydänpuuta koska tällöin halkeamisvaara on pienin.

Köliin tarvittiin 9-10 metrin pituinen suora mäntytukki, joka latvapäästäänkin olisi vahvuudeltaan runsaan puolen metrin luokkaa. Tukkien ja varsinkin kölitukin hankkiminen metsästä ja kuljetus sahauspaikalle vaati puutavaran järeyden takia ammattilaisten apua. Talvella kaadetut puut kuljetettiin sahauspaikalle Vahdolle ja päädyt maalattiin epätasaisen kuivumisen ja halkeamisen estämiseksi. Sellaisenaan tukit odottivat pinossa vuoden 2002 kevään sahaamistalkoita. Käkkärämännystä tehtävien steevien, kaaripuiden ja kuusesta tehtävän maston ja puomin hankinta jäi tuonnemmaksi.

Tukkien sahaaminen laudoiksi, lankuiksi ja piiruiksi sekä kölipuun raakasahaus tehtiin kenttävannesahalla. Tyvihalkaisijaltaan lähes 0,9 m:n tukkien sahaus tuotti päänvaivaa ja joistakin jouduimme ennen vannesahalla työstämistä vähän moottorisahalla ohentamaan. Kylkilaudat sahattiin mäntytukeista runsaan tuuman paksuuteen samoin kun kuusitukista sahatut ruffin kattolaudat. Lisäksi mäntytukeista sahattiin kahden ja kolmen tuuman lankkua sekä kuuden tuuman piirua tukirakenteisiin ja penkkeihin.


Sahauksen jälkeen laudat ja lankut taapeloitiin ilmavasti välirimoja käyttäen sahauspaikalle ja peitettiin hukkalaudoista ja sahauspinnoista auringon ja sateen suojaksi tehdyllä katteella. Koko komeus peitettiin vielä pressuilla. Pelkkä pressukate olisi liikaa estänyt ilman kiertoa ja kuivumista. Toisaalta liian nopea kuivuminen auringonpaisteessa olisi aiheuttanut enemmän halkeamista. Kölin aihio tuettiin niin, ettei se pääsisi vääntymään kuivuessaan.


Lämpimän ja kuivan kesän yli tapahtuneen taapelikuivauksen jälkeen puutavara siirrettiin taapelipaikan lähistölle ulkoilmavarastoon katon alle suojaan. Seuraavana kesänä osa puutavarasta kuljetettiin veneen rakennuspaikalle Forum Marinumiin jossa rakentamistyön oli syksyllä määrä alkaa.

Aikanaan saaristossa veneet rakennettiin ulkorakennuksissa tai jopa ulkona ja raaka-aine säilytettiin rakennuspaikalla ilmankosteuden ollessa puutavaralla ja veneellä sama. Me jouduimme kuljettamaan puutavaraa paikasta toiseen ja ilmankosteus ulkovarastossa oli korkeampi kun rakennuspaikalla. Yritimme varautua tähän tervaamalla osan paksusta puutavarasta ja näin pyrimme hidastamaan kuivumista ja samalla estämään halkeamista.